Animismi

Kaiken yhteys

Kaikki ovat yhteydessä toisiinsa. Tietoisuutta tästä yhteydestä ja sen mukaan elämistä kutsutaan animismiksi. Animistinen maailmankuva on ei-dualistinen: asioita ei jaotella esimerkiksi hyvään ja pahaan, aineelliseen ja aineettomaan tai kahteen sukupuoleen. Animistisessa elämäntavassa pyritään tasapainoon ja kaiken elämän kunnioittamiseen, mikä toteutuu henkimaailman opetusten toteuttamisessa arjessa ja myös shamanistisissa seremonioissa.

Animismi on shamaanin toiminnan perusta

Shamaanilla on läheinen ja vastavuoroinen, jopa intiimi yhteys henkiin. Hänelle myös konkreettinen, materiaalinen ympäristö on henkistä, sillä kaikella, kuten eläimillä, kasveilla, luonnonvoimilla, paikoilla tai esineillä, on henkiset ‘kasvonsa’, ‘puolensa’ tai ‘olomuotonsa’. Shamaani tuntee tavat ja menetelmät olla yhteydessä ja kommunikoida henkimaailman kanssa.

Shamanismin kokemuksellinen perusta

Shamanismilla on oma historiansa ja perinteensä; sen tekniikat, jaetut opetukset ja eettiset periaatteet ovat kehittyneet aikojen kuluessa ihmiskunnan kokemien erilaisten tilanteiden myötä.  Ihmisen kokemukset toimimisesta yhteistyössä henkimaailman kanssa muokkaavat hänen shamanistista polkuaan elämässä, eivät tietyt uskonnolliset opit tai säännöt. Ihmisellä on kuitenkin, myös shamanoidessaan, oma tahto päättää omista valinnoistaan ja mahdollisuus vaikuttaa  shamanistisen polkunsa kulkuun.

Henkimaailma on shamaanille tosi, samoin siellä tapahtuneet asiat. Kyse ei ole uskonnosta, uskomusjärjestelmästä tai uskomisesta, vaan luottamuksesta henkiin, henkimaailman kokemisesta ja vuorovaikutuksesta ympäristön muiden toimijoiden kanssa. Vaikka shamanismi ei ole uskonto, se saattaa joskus johtaa uskonnollisiin kokemuksiin tai kokijan maailmankuvan muuttumiseen.

Shamaani ja voima

Shamanismi on eri yhteisöissä ja kulttuureissa olevia tapoja, uskomuksia, riittejä, rituaaleja ja parannusmenetelmiä. Yhteistä niille on shamaanin toiminta yhteyden pitäjänä, voiman, tiedon tai ohjeiden välittäjänä ja parantajana avun tuomiseksi sitä tarvitsevalle. Shamaani onkin shamaani vain shamanoidessaan.

Yksi shamanointiin liittyvistä käsitteistä on voima, jota kutsutaan myös esimerkiksi energiaksi. Voimaa voi käyttää joko ylläpitämiseen, kannattelemiseen ja parantamiseen tai myös epäeettisesti vallan välineenä (ks. Shamanismin etiikka).

Shamanistinen parantaminen ja rituaalit, kuten voimaeläimen tai sielun palauttaminen, syntymään, synnyttämiseen tai kuolemiseen liittyvät rituaalit tai niin fyysiseen kuin henkiseen terveyteen liittyvät parannusmenetelmät ja tavat perustuvat usein voiman tasapainottamiseen, siirtämiseen, palauttamiseen tai välittämiseen. Yleensä puhutaankin parantavasta shamanismista (ks. Shamaanin henkioppaat, opettajat ja voimaeläimet).

Luvun kirjoittamiseen on käytetty lähteitä, jotka löytyvät täältä.