Shamaaniseuran historia

SEURAN HISTORIASTA JA SEURASTA

Tämä on runko esitykselle, jonka pidimme 20.9.2014 Shamaaniseuran 20-vuotisjuhlassa.
Olemme päivittäneet tekstiä ja esimerkiksi muuttaneet asiavirheet, jotka huomasimme nyt
jälkeenpäin vuonna 2023. Teksti saattaa yhä sisältää asiavirheitä, mutta olemme yrittäneet
huomioida mahdollisimman paljon (Christiana Aro-Harle ja Jaana Kouri).

Ohjelma

Jaana Kourin sähköposti Jari Latvalalle 13.9.2014

MUUTA, EHKÄ LUETTAVAKSI MUISTOJEN JA PUHEIDEN OSUUDESSA

– Anna-Kaarina Louhelainen: “Shamaanin matka-peruskurssi – ensikertalaisen kokemuksia”, Kumu
1998 1, 7–9.
– Sirpa Ahola: “Rumpua rakentamassa Keminmaalla”, Kumu 2000 3, 7–8.
– Annen Heino : “Tajusi tämäkin tyttö”, Kumu 2001 3–4, 5.
– Pirjo: “Tervehdys Hangon kurssilta”, Kumu 1998 2, 15.
– Kirsi Vaittinen: “Kolme päivää ja kolme yötä metsässä”, Kumu 1999 3, 8–9.
– Chris Harle-Silvennoinen: “Henkileipä” Kumu 2003 9(1) kesä-syys, 30.

TERVETULOA

Minä olen Jaana Kouri ja tässä on Chris Harle.

MISTÄ KAIKKI ALKOI

Seuran etusivulla lukee: ”Shamanismi on osa koko maailman henkistä perintöä ja kulttuuria.
Se on tietoista käsitystä siitä, että kaikella on sielu ja kaikki on elävää.”
Shamaaniseuran tunnuksessa eli logossa on Joutsen ja muna, vai onko se rumpu vai aurinko? Logon on
muokannut Riitta Ketelimäki Eka Lainion piirtämästä kuvasta, mutta alkuperäinen malli on
kalliopiirros Äänisen rannalla Guri-saaressa oleva kalliopiirros, jonka on tulkittu liittyvän myyttiin
maailman luomisesta, kaiken alusta.
Niin, miten kaikki alkoi?

Chrisin kertomus: tunnelmia, kokemuksia. Jonathan ja Heimo, erkaantuminen Foundationista,
ydinshamanismia.

Ensimmäiset kurssit.
Jonathanin kirje ensimmäisessä tiedotteessa 1/95:

"Dear Friends,
It seems like years ago – it was June 1986 – that Heimo Lappalainen and I disembarked in
Turku and I first set foot in Finland on my way to teach my first course in Kajaani!
And now many journeys in ordinary and non-ordinary reality – the Finnish Shamanic Society is formed.
I am very happy and very moved. I know that Heimo’s spirit is smoking his pipe and drumming at the same time,
as this is something that he himself wanted to see one day..."

Shamaaniseuran toimintakertomuksesta vuodelle 1995–1996, voimme lukea muun muassa seuraavaa:

Seura perustettiin 7.5.1994 Helsingissä. Puheenjohtajaksi valitun Heimo Lappalaisen kuoleman
takia virallinen toiminta alkoi vasta 31.3.1995 pidetyn kokouksen jälkeen. Rekisteripaperit
jätettiin yhdistysrekisteritoimistoon ja seuralle avattiin tili.

Jäsenkutsukirjeet lähetettiin toukokuussa 40:lle henkilölle, jotka harjoittavat, tutkivat tai ovat
muuten kiinnostuneita shamanismista sen erilaisissa muodoissa sekä tiettyjen lehtien
toimituksille. Yhteensä jäseniä kertyi kaksitoista henkilöä. Jäsenmaksu oli 150 markkaa.
Kuluneena vuonna seura järjesti neljä peruskurssia, joista yksi jouduttiin perumaan. Kurssien
vetäjänä toimi Chris Buckbee (nyk. Aro-Harle). Peruskursseille osallistui yhteensä 20 henkilöä.

Kevätkokous Seitsemisessä huhtikuussa 1995 oli perheiden kokoontuminen lumisen luonnon
keskelle. Kukaan ei koskaan tehnyt osallistujien osoitelistaa, mutta arviolta paikalla oli –
tekemässä rumpuja Tapani Hietalahden ohjauksessa, huovuttamassa Tuula Nikulaisen kanssa ja
tuvalaisen perinteen mukaan tuohta työstämässä Valeri Jelezarovin johdolla – n. 50 lasta ja
aikuista.

Peruskurssi Helsingissä huhtikuussa 1995 oli ensimmäinen Chrisin yksinään vetämä kurssi ja
onnistui hyvin. Osanottajia oli 9.

Ensimmäisessä hallituksessa 1995–1996 olivat mukana seuraavat henkilöt: Christiana (Chris) Buckbee-
Lappalainen, pj.; Anu Suomela, varapj.; Riikka Huitti, sihteeri ja Matti Y. Karjala eli George, tiedotteen
toimittaja.

Heistä on paikalla täällä nyt Chris ja George.

Kumussa 3/2000 Chris kirjoittaa Tervetuloa Syksy!-kirjoituksessaan, että ”Shamaaniseura on nyt
virallisesti rekisteröity.” Paljolti sen aikaisen sihteerimme Jari-Veikko Leppäsalon toimeliaisuuden
ansiosta.

HALLITUKSET

Erillinen lista tulossa. Paikalla hallituksen jäsenistä ovat ainakin Matti Y. (George) Karjala, Pauliina
Aarva, Jari Ala-Varvi, Jaana, Chris, Pasi Risberg.

JÄSENYYS

Kuinka suuri yhteisö olemme? Vuosikokouksen 1996 pöytäkirjan mukaan jäsenyys päätettiin muuttaa
avoimella hakemuksella haettavaksi, jonka jälkeen hallitus päättää jäsenyydestä. Tämä on muuttunut
ajan kuluessa niin, että nykyisin jäseneksi pääsee maksamalla jäsenmaksun.

Jäseniä on lähes alusta asti ollut vuosittain noin 50–120, esimerkiksi vuonna 2005 79 henkilöä. Luku
riippuu siitäkin, missä vaiheessa aloitimme poistamaan niitä, jotka eivät olleet maksaneet muutamaan
vuoteen jäsenmaksujaan.

2014 Lähetimme kutsukirjepostia tähän juhlaan 178+ flomembersissä olevat henkilölle. Idea oli se, että
juhla järjestetään aiemmille ja nykyisille jäsenille.

MITÄ SHAMANIUS ON?

Shamaani on rajalla kulkemista, rajan olemista itse.Vanhan ja uuden yhdistäjä. Hän matkaa toisiin
todellisuuksiin, henkien maailmaan ja tuo voimaa, parannusta, avun tai neuvon tarvitseville. Hän tuo
tasapainon, palauttaa voiman, sen mikä oli kadonnut tai unohtunut

MIKÄ SHAMAANISEURA ON?

Seuran ensimmäisessä Tiedotteessa/Newsletterissä vuodelta 1995 Toimittajalta-kirjoituksessaan Chris
kirjoittaa, että

“Shamaaniseuran tarkoitus on toimia verkostona, jonka piiriin toivottavasti tulevat kuulumaan
shamanismia käytännössä toteuttavat henkilöt yhtä lailla kuin shamanismin tutkijat ja yli
päätään asiasta kiinnostuneet yksilöt. Seura pyrkii toimimaan laaja-alaisesti ja kaikkien
ehdoilla: samoin käsillä oleva Tiedote.”

Kirjoitus oli kirjoitettu lisäksi ruotsiksi ja englanniksi. Lisäksi tuossa tiedotteessa on neljä muuta
kirjoitusta: Kirje Jonathan Horwitzilta ja Annette Høstiltä Tanskasta; artikkeli Tuvan shamaaneista
Chrisin kirjoittamana, Jaanan tekemä kirja-arvostelu Sandra Ingermanin kirjasta Soul Retrieval ja Petri
Leinosen matkakokemuskertomus Kalliomaalaus kertoo. Lisäksi tiedotteessa oli Jonathanin ja Chrisin
kurssi-ilmoitukset, Keneen puoleen kääntyä -ilmoitus rumpuryhmistä tai muusta toiminnasta
kysyttäessä eri paikkakunnilla, silloin Helsinki, Turku, Tampere, Lahti, Puumala-Parikkala ja Kemi-
Seinäjoki, sekä Hyödyllisiä osoitteita-ilmoitus, jossa oli mainittuna The Foundation for Shamanic
Studies Californiassa ja Scandinavian Center for Shamanic Studies (SCSS) Kööpenhaminassa oman
osoitteemme lisäksi, joka oli Chrisin osoite Helsingissä. Tiedoteen taito: Tuula Nikulainen.

Kahden seuraavan vuoden lehdet sisältävät muun muassa Matti Y. Karjalan artikkelin Toisen maailman
piirteitä irlantilaisessa kansanperinteessä, matkakokemuksia kursseilta, kirja-arvosteluja, Veikko
Anttosen artikkeli Ruumiillisten ja alueellisten rajojen tuolla puolen, kuvaus lapsen shamanistisesta
nimenantojuhlasta ja kokemuksia kevätpäiväntasauksen kokoontumisesta vuodelta 1997. Nämä lehdet
olivat Tiedote/Newsletter -nimellä. Seuraavana vuotena 1998 lehti kulkikin nimellä Kumu. Näissä kolmen ensimmäisen julkaisuvuoden kirjoituksista voimme nähdä Shamaaniseuran alusta asti
olleiden tavoitteiden toteutumina.

SEURAN TAVOITTEET

Luen 2003 Kumu-lehden takakannesta, miten tavoitteet eivät ole muuttuneet paljoakaan perustamisesta
tai nykypäivästä katsoen: Seuran tavoitteena on

1. välittää tietoa shamanismista ja tehdä sitä tunnetuksi
   
2. edistää ja kehittää kansainvälistä yhteistoimintaa vastaavien ulkomaalaisten seurojen,
   yliopistojen ja tutkimuslaitosten kanssa
   
3. edistää ja ylläpitää shamanismin tieteellistä tutkimusta
   
4. ylläpitää shamanistisen parannusperinteen jatkumista

Ensimmäisen tavoitteen 1. ”välittää tietoa shamanismista ja tehdä sitä tunnetuksi” toteuttamista ovat
tehneet ensisijaisesti jäsenten järjestämät kurssit, luennot ja tiedotus. Vuosista 1995–1997 postitse
kulkeva tiedotelehtinen oli nimellä Tiedote /Newsletter ja vuodesta 1998 nimellä Kumu. Kumun
viimeinen, paperinen versio ilmestyi vuonna 2011. (Näyttö shamaaniseuran sivuilta KUMU-osasto,
siellä uusimpien sisällöt, vanhemmat Kumut näytillä pöydällä)

Kumun 1/98 Koputan puuta – kirje toimitukselta, saamme lukea kirjoittajina Laura (Wimma,
nyk. Colliander-Lappalainen) ja Jaana:
Shamaaniseuran tiedotteena Kumu on elävän perinteen kantaja. Shamanismilla on vankat
juurensa menneisyydessä, mutta se elää nyt ja tässä ajassa. Se mitä näemme matkoillamme, on
elävää. Rituaalit, parannustapahtumat, tanssit ja laulut siirtyvät ihmiseltä toiselle ja toivottavasti
myös sukupolvelta toiselle. Nämä tavat eivät ole kokonaan hävinneet, mutta ne on tuotava
uudestaan näkyviksi.

Kumun toimittajuus oli yhteistä, sen jutut ja kuvitus pyrittiin saamaan jäseniltä. Vastuullisina
päätoimittajina tai toimituskuntina oli vuosien aikana useita eri henkilöitä. Kumu tehtiin pitkään
saksilla ja liimalla. Tämän jokaisen postiin kilahtavan tiedotteen eloonjäämiskamppailut kestivät monta
vuotta. Aluksi se ilmestyi jopa neljä kertaa vuodessa, vuodenaikanumeroina. Juttuja ei vain tuntunut
riittävän eikä tulevan toimitukselle. (Chrisin epätoivoinen julistus Kumussa talvi 2004–2005).
Puolensa pitivät esimerkiksi jäsenkyselyn vuodelta 2005 tulokset siitä, että Kumu on kiva saada
postilaatikkoon. Toinen oli ajatus siitä, etteivät kaikki ihmiset käytä internettiä. Kumussa oli myös
tapahtumien ja kurssien ilmoitukset.
Seuran sivut perustettiin tai niiden ensimmäisiä versioita teki vuonna 1999 Hannele Vaarama
Rovaniemeltä.

SHAMANISTISET KURSSIT

Tärkein toimintamuotomme on ollut tavoite 4.: ”ylläpitää shamanistisen parannusperinteen jatkumista”,
ensin kurssien järjestäminen ja myöhemmin, kun päätimme luopua järjestämisestä, niistä
tiedottaminen.
Jonathan pyysi Chrisin pitämään peruskursseja Suomessa. Ensimmäisiä kursseista oli Chrisin
järjestämä Shamaanin matka -shamanistisen työskentelyn peruskurssit elokuussa vuonna 1995,
Ruokolahdella lähellä Imatraa. Kurssi-ilmoituksen tekstiä:

“Shamanismi on ihmiskunnan vanhin perinne, joka liittyy parantamiseen, ongelmien ratkaisuun
ja tasapainon säilyttämiseen niin yksilöllisesti kuin myös suhteessa yhteiskuntaan ja Luontoon.
Tämän peruskurssin aikana osanottajat tutustuvat joihinkin niistä ydinkäsityksistä ja
menetelmistä, joita shamaanit ovat käyttäneet vuosituhansien ajan kautta maailman. Pohjois-
Eurooppa mukaan lukien. Keskeistä kurssilla on shamaanien matkanteko toiseen, ei-
tavanomaiseen todellisuuteen, josta on mahdollista hankkia voimaa ja tietoa sekä itselle
henkilökohtaisesti että muiden hyväksi.
Osanottajat käyttävät perinteisiä menetelmiä, so. laulua, tanssia sekä rummuttamista,
oppiakseen kuinka shamaanien tietoisuudentila on koettavissa. Samalla tavoin osallistujien on
mahdollista oppia tuntemaan henkimaailmaa, löytämään uudelleen yhteys Luontoon ja tavata
henkiauttajansa sekä opettajansa ei-tavanomaisessa todellisuudessa, samoin kuin oppia eräs
tärkeimmistä shamaanisista parannustekniikoista. Vaikka osa kurssiajasta käytetään
keskusteluun matkoilla koetuista elämyksistä, kiinnitetään huomio myös siihen, millä tavoin
tällainen tieto on sovellettavissa käytännön elämään kuten myös siihen, miten shamanismia yli
päätään voi käyttää nyky-yhteiskunnassa.”

Peruskurssin sisältö seurasi tuolloin SCSS:n sisältöä. Peruskurssien ilmoitukset ja itse kurssit pysyivät
melko saman kaavan mukaan pidettyinä ensimmäisinä vuosina. Sisältö oli ollut johdatus käytännön,
kuten matkojen ja piirityöskentelyn, avulla shamanismiin ja eettiset kysymykset. Ensimmäisinä vuosina
peruskurssien rakenne pyrittiin pitämään samansisältöisinä, jolloin jatkokursseille osallistuvat olivat
samoissa lähtökohdissa.

Jo viime vuosisadan puolella peruskurssien lisäksi järjestettiin myös muita kursseja. Vuonna 1996 Jonathan Horwitz Scandinavian Center for Schamanic Studiesista (SCSS) kävi pitämässä Soul Retrieval training/Sielunpalautuskurssin 1996. Tuon vuoden Tiedotteessa oli ilmoitukset Chrisin pitämien peruskurssien lisäksi seuraavista kursseista: Shamaanin matka -kurssi, jossa tutustutaan Tuvan shamanismiin Christiana Buckbee-Lappalaisen opastuksella Jyväskylässä; Shamanismi ja parantava taide, opettajana Bente Plough, avustajana Chris Buckbee-Lappalainen Kylänpään lähellä ja Naisten kuu -kurssi Sysmässä opettajana Annette Høst (SCSS). Hän oli pitänyt aiemmin myös Seidr ja Naisten Syklit  – Skandinaavista naisshamanismia käsittelevän kurssin Särkisalossa.

Vuonna 1997 Shamaaniseuran kevät- ja kesäkurssit-ilmoituksessa esitellään seuraavat kurssit:
peruskurssin lisäksi Shamaanikurssi pidemmälle edistyneille Jyväskylässä Chrisin vetämänä, ja Anna-
Maija Järveläinen järjestämänä.

Vuonna 1998 jäsenet kävivät muun muassa Eestissä Shamanismin ja parantavan taiteen kurssilla,
opettajana oli tanskalainen Benthe Ploug. Benthe tuli myös Ylistaroon opettamaan tuon kurssin samana
vuonna. Chris piti kaksi/kolme peruskurssia Helsingissä ja yhden Hangossa sekä Luonnonhenget ja shamanistinen parantaminen -kurssin Keski-Suomessa. Annette Høst ohjasi Shamanismi, kuolema & kuoleminen -kurssin. Jaana Kouri piti Rummunrakentamisen kurssin Eestissä Pärnun lähistöllä.

Shamaaniseuran kurssien yhteydessä Kumussa 2/98 mainitaan Rummunrakentamisen kurssi Västanfjärdissä, Kemiön saaressa, jossa opettajina olivat Tuula Nikulainen ja Patrik Sjöblom ja Chrisin pitämä luento ”Shamaanin matka ja parantamisen nykyinen päivä”.

Vuonna 1999 Chris piti jälleen useita peruskursseja, esimerkiksi Kemissä, Ilomantsissa ja Sysmässä. Kumussa ilmoitettiin myös seuran jatkokursseista, joita olivat Hengen ääni – Shamanistinen laulanta Helsingissä. Opettajana Annette Høst (SCSS)ja Chrisin opettama Shamaanin matka Tuvan tasavallassa -kurssi. Kumun mukaan Chris piti myös tänä vuonna aiemmin mainitun luennon. Lisäksi Chris Lüttichau, Northern Drumista, ja Chris vetivät Näynetsintä /Ulkoistuiminen -kurssin lähellä Ilomantsia. Se oli viimeinen seuran nimen alla järjestetty kurssi.

Vuoden 2000 Kumun kesänumerossa tiedotettiin seuraavasti: ”Huhtikuun 15. päivänä pidetyssä kokouksessaan Shamaaniseuran hallitus päätti yksimielisesti, että seura ei enää tarjoa ydin- tai parantavan shamanismin kursseja tai työpajoja. Shamaaniseura ei ole myöskään vastuussa työpajojen tai kurssien sisällöstä tai käytännöllisestä ja taloudellisesta järjestämisestä.

Päätöksentekoon vaikuttivat seuraavat asiat: Seuraan tulevien uusien opettajien myötä hukumme järjestelyihin ja taloudelliseen byrokratiaan, linjakeskusteluihin ja selkkauksiin siitä, mikä on ”peruskurssi” tai ”jatkokurssi”, joihin liittyvät kysymykset hyväksyttävistä opettajista ja siitä kuka voi osallistua millekin kurssille. Shamaaniseuraa ei ole perustettu sanelemaan kuka, mitä tai kuinka opetetaan.” Samassa numerossa kurssitiedotteet olivatkin otsikoitu ilman seuran nimeä.

Seuran ei katsottu voivan olla auktoriteetti, joka päättää kuka voi opettaa tai järjestää kursseja. Näin jokainen kurssin pitäjä olisi itse vastuussa kurssiensa järjestämisestä sisällöstä. Seura halusi olla ennen kaikkea shamanismin harjoittajien ja opettajien verkosto, jonka
kautta voisi esimerkiksi tiedottaa kursseista. Tässä vaiheessa seuran tiedotelehden, Kumun, merkitys kasvoi.

Turha huolestua, en aio käydä vuosi vuodelta kursseja läpi loppuillan. Nämä antavat hyvän kuvan siitä,
 mitä kursseja seuran alkuvuosina pidettiin. Shamaaniseuran tehtävä painottui entisestään olemaan verkosto.

Chrisin rinnalla alkoivat pitää perus- tai siihen rinnastettavia kursseja ainakin Jaana, Tanja Kangas & Anne Heino, Jussi Taipale, Katja
Båsk, Thuleia eli Kirsti Runavik, Pauliina Aarva sekä Francis Joy. Jatkokursseista mainittakoon
Hengen ääni – Shamanistinen laulanta, Sielunpalautuskurssi ja Ekologinen Shamanismi tai Shamaanin
luonto. Sen lisäksi Chrisin tuvalaiseen shamanismiperinteeseen perustuvat kurssit, Jaanan
Shamanistinen sana ja Seuraava askel – osallistujien mukaan räätälöity kurssi ja Chrisin ja Jaanan
useana kesänä toteuttama Poropeuran nahka ja emäpuun oksa – Shamanistinen
rummunrakennuskurssi ja Luonnonhenget, joista ensimmäinen toteutettiin Kemissä vuonna 2000 ja sen jälkeen useana kesänä pitopaikkana Kitee, Sola, Turku ja Eesti.

KANSAINVÄLISET YHTEYDET

Seuran tavoite 2. on ”edistää ja kehittää kansainvälistä yhteistoimintaa vastaavien ulkomaalaisten
seurojen, yliopistojen ja tutkimuslaitosten kanssa.” Tämä tavoite on toteutunut lähinnä jäsenten
toimintana yksityishenkilöinä. Jäsenet ovat itse käyneet ulkomailla kursseilla. Ulkomaisilla kursseilla
käynnin mahdollistuminen liittyy myös internetin välittämän tiedon leviämiseen. Useat jäsenemme
ovat myös nykyään mukana erilaisissa kansainvälisissä shamanistisissa yhteisöissä. Yhteytemme kansainvälisiin muihin piireihin on mielestäni erittäin tärkeä. Se toteutuu parhaimmillaan
menemällä itse kurssille ja tuomalla tuliaisina kotimaahan siellä saatuja kokemuksia ja tietoa.

Viimeisten vuosien aikana olemme käyneet yksityishenkilöinä ja myös seuran edustajina
kansainvälisissä kokoontumisissa, kuten shamaanien tapaamisessa UK Shamanic Conference Gauntissa
Etelä-Englannissa, Estonian-Kola Saami Associationin konferenssissa Tallinnassa, Animistic-Shamanic
konferenssissa ja kokoontumisessa Squamishissa, BC, Kanadassa.

Olemme suunnitelleet myös järjestävämme seminaareja, johon kutsuisimme ulkomaisia luennoitsijoita
ja vetäjiä. Aikeena on ollut kääntyä itäänpäin, Eestiin ja Venäjälle ja sitten länteen, Ruotsiin ja muualle.
Ensimmäiseksi askeleeksi voimmekin katsoa juhlamme ruotsalaiset vieraat. Tervetuloa!