Kumu 1/2018

ELÄVÄ SHAMANISMI

 

Tarvitsemme enemmän
kuin koskaan eläviä
rituaaleja ja seremonioita,
jotka kokoavat ihmisiä
samojen tulien ympärille.

 

Shamanismi elää

Shamanismi yhdessä luonnonuskontojen kanssa elää renessanssia läntisessä maailmassa. Erilaiset ”pakanuuden” lajit nostavat päätään ja ovat vaikuttaneet shamanismiin muodossa tai toisessa. Tämä on yhteydessä siihen, että moderni kulttuurimme ja uskonnollisuus ovat menettäneet yhteytensä elävään maahan. Mielenkiinto alkuperäiskulttuureja kohtaan on lisääntynyt. Monet kaipaavat takaisin yksinkertaisempiin ja luonnollisempiin elinoloihin ja ei-dogmaattisen elämänkatsomuksen sisältöä. Shamanismi elää rinnakkain muiden vaihtoehtoisten elämänkatsomusten kanssa alati tihenevässä henkisen tarjonnan viidakossa. Tämän päivän shamanismi ei ole vain sitä harjoittavien ja itsensä shamaaneiksi julistautuneitten asia, vaan se on kaikille, jotka tuntevat sen omakseen. Tuntuu, että jopa kristillinen kirkkokin, joka aikoinaan harjoitti veristä noitavainoa, on omaksumassa ennen pakanuudeksi tuomitsemiaan piirteitä. Olisiko kirkon piirissä otettu onkeen viisaus ”jos et voita heitä, liity heihin”? Hyvää kehitystä mielestäni! ”Jumala on kuollut”, mutta ei shamanismi. Se on elävää perinnettä. Vaikka Frederich Niezsche julisti 1800- luvulla, että ”Jumala on kuollut”, eivät ihmiset silti lakanneet siihen uskomasta.

Monet kokevat shamanismin ja yleensäkin vaihtoehtoiset elämänkatsomukset nykyisin uskottavaksi vaihtoehdoksi oman voimansa etsinnässä, ja vastakohtana perinteisille uskonnoille, jotka tarjoavat vain ennalta ohjattua liturgiaa, eivät vastausta tänään, tässä ja nyt. Shamanismi on elävää kulttuuria ja maailmanperintöä, vanhinta tunnettua. Samalla kun ihmisen henkisyys heräsi, oli shamanismi paikalla kuin elävä kokemustie. On jotakin yleisinhimillistä tutkia ja kokea maailma shamanismin kautta uskoen, että olemme sukua kaikelle elävälle. Siitä hetkestä alkoivat ensimmäiset luonnonuskonnot kehittyä. Luonnollisesti shamanismissa esiintyy paljon taikauskoa niin kuin kaikissa uskonnoissa, filosofioissa ja maailmankatsomuksissa. Luonnollisesti ei aikojen alussa mainittu sanaa ”shamanismi”. Se on uuden ajan sana, lainattu vanhasta siperialaisesta perinteestä ja tarkoittaa: ”Se joka tietää”. Sen voisi myös lausua: ”Se joka ei tiedä, mutta haluaa oppia”, koska siten alkaa shamanismin matka useimmille. Shamanismi on selkeä ja tehokas kokemustie! Sinä itse olet sekä totuuden että valheen lähde kaikille kokemuksillesi.

 

Symbolikieli

Jos haluamme ymmärtää jotakin shamanismin olemuksesta, täytyy meidän saada yhteys alkuihmisen henkimateriaaliin, omaan unimaailmaamme ja unohtaa muistomme. Meidän täytyy palata ensimmäisiin ihmisiin ja uneksijoihin maailman ikiajassa, joka on yksi tässä hetkessä, menneessä ja tulevassa. Uni-, ja fantasiakieli on aina ollut kuvainnollinen symbolikieli, juuri niin kuin shamaanin kieli. Se on unimaailman ja henkimaailman ”formaatti”, jonka kanssa me tulemme yhteyteen ollessamme lähellä luontoa, osallistuessamme rumpumatkaan, tai muulla tavoin matkaan omaan itseemme. Luottaen omaan kokemukseemme, kutsumme kulkijan (itsemme?) tuntemattomaan kokemukseen. Tuntemukset, jotka koetaan tätä kautta, ovat aina henkilökohtaisia. Kokija on aina oman itsensä sisimmässä tässä kokemuksessaan, eivätkä dogmit eikä liturgiat ole silloin läsnä. Jokainen tulkinta sisältää rajoituksia ja puutteita, mutta persoonallinen kokemus on universaali ja se on kaikkien käytettävissä.

 

Kaikki on yksi

”Olla yhtä kaiken kanssa”, saa tarkoituksen vain, kun koemme sen kehomme kautta. Luonnonkansat oppivat elämällä luonnossa luonnon ehdoilla. Kerätä ruokaa, metsästää, kalastaa, palella, kokea nälkää, kokea salamat ja ukkonen, syödä myrkyllisiä kasveja, loivat aidon kokemusperustan heimon jäsenille ja koko yhteisölle. Niin muodostui ensimmäisille ihmisille aito mahdollisuus oppia ja havaita itseään ja sillä tavoin kohdata elämä maailmassa. Johtopäätökset, joihin alkuperäiskansat ympäri maailman tulivat kaukaisessa menneisyydessä, ja joka on kantanut tähän päivään saakka, oli, että kaikki on samaa kokonaisuutta ja tämän kokonaisuuden on aikaan saanut jokin näkymätön, ei-olevainen. Kaikella olevaisella oli metafyysinen olomuoto, jota ei voinut selittää muulla tavoin kuin kielen, myyttien, laulujen ja seremonioiden avulla. Luonnonkansat olivat vahvasti sitä mieltä, että se henkinen erityisluonne, joka oli jokaisella ihmisellä, oli myös eläimillä, kasveilla, luonnonilmiöillä, maisemalla elementteineen, ja tähtitaivaalla. Kaikki tuli samasta voimanlähteestä miljardeissa eri muodoissa ja ominaisuuksin saman luomisvoiman aikaansaamina.

 

Kunnioita toisen kokemuksia

Shamanismin perusidea on sen tasavertaisuudessa, joka voi olla joillekin vaikea käsittää. Tarkoitus on kohdata kaikki saman arvoisina huolimatta siitä, miten erilainen kukin on. Jokaisen tulee kunnioittaa ja kuunnella toisen näkökulmia ilman, että pyrkii niihin puuttumalla niitä muuttamaan tai korjaamaan. On lupa olla erimieltä ja kutsua keskusteluun, mutta kun toinen ihminen puhuu elämän kokemuksistaan ja henkisistä kokemuksistaan, teemme viisaasti vain kuunnellessamme sen sijaan, että yrittäisimme vaikuttaa toisen tuntemuksiin. Ei kuulu shamanismin henkeen olla lähetyssaarnaaja. Tasa-arvoisuus ei koske vain ihmisten välisiä suhteita. Shamanismissa on ajatusmalli sama kaikissa suhteissa; Ihmisten ja eläinten-, ihmisten ja kasvien kesken ja myös ihmisten henkimaailman kesken, jne. Me olemme vastuussa ihmisinä, kukin osaltamme.

 

Shamanismia on olla kokonainen

Shamanismin sisäinen motiivi käsittelee ensisijaisesti tulemista kokonaiseksi ja haavojensa parantamista. Jälkeenpäin shamaani voi kehittää kykyjään ja taitojaan voidakseen auttaa muita niin, että hekin voisivat löytää oman elämäntiensä. Shamaanit työskentelevät usein spirituaalisessa yhteisössä, joka kuuluu johonkin tiettyyn traditioon, mutta shamaani on myös vapaa murtamaan traditiot ja muuttamaan maailmankatsomustaan, kun se on tarpeen. Shamaanin metodit ja tekniikat ovat aina alisteisia sille, mitä shamaani päättää investoida siihen, miten tehokas hänen keinojensa tulisi olla. Shamaanin pitää uskoa omiin kykyihinsä ja omiin ”lääkkeisiinsä”, muutoin hän ei saavuta eheyttä toiminnassaan. Shamaanin kyky olla itsenäinen ja mennä vastavirtaan, silloin kun se on tarpeen, on myöskin välttämätöntä epäselvässä ja eriytyneessä maailmassa.

 

Modernit shamaanit

Shamaanilla on aina ollut monia erilaisia toimintoja ja rooleja. Hän toimii parantajana, yrttien taitajana, historian kertojana, taiteilijana, näkijänä, heimon klovnina ja seremoniajohtajana. Vaikka maailma muuttuu, ovat nämä toiminnat ja tehtävät yhtä tärkeitä ja kysyttyjä tänään huolimatta siitä, oletko moderni kaupunkishamaani taikka heimon shamaani Siperiassa. Moderneja shamaaneja arvostellaan usein siitä, että he ovat ”popularisteja”, tai että raha on heillä kannustimena. Kritiikkiä, mikä joskus voi olla perusteltua, mutta usein epäoikeudenmukaista. Jotkut noudattavat perinteitä slaavilaisen tarkasti odottaen muidenkin niin tekevän, vaikka yksittäisten shamaanien tyyli ja henkisyys voi olla edelleen kehitysvaiheessa. Modernit shamaanit sisällyttävät myös uuden ymmärryksen tieteestä, lääkkeistä ja psykologiasta kokonaiskäsitykseensä ilman, että sen tarvitsee olla ristiriidassa shamaanin klassisen maailmankuvan kanssa. Jotkut menevät niin pitkälle, että sanovat shamaanin todellisuuden ymmärryksen tulleen todistetuksi kvanttifysiikassa. Kaikesta huolimatta tulee rummulla olemaan aina paikkansa. Symbolikieli, apuhenget, voimaeläimet ja kasvilääkkeet ovat edelleen mukana kuvassa. Perustavanlaatuiset shamanistiset metodit ja kokonaisuuden ymmärrys istuvat tiukasti.

 

Shamaaniksi kutsumus

Tietäjät monissa vanhoissa traditioissa ja alkuperäiskansoissa toimivat tänään oppimestareina ja tiennäyttäjinä länsimaisille ihmisille. Oppimisprosessi tapahtuu aina kaksisuuntaisesti. Myöskin alkuperäiskansat tarvitsevat tulla kuulluksi saadakseen asiansa ajanmukaiseen järjestykseen. Samanaikaisesti kun he haluavat suojella omaa kulttuuriaan, haluavat monet heistä myös jakaa historiaansa ja elintapojaan muun maailman kanssa. Toivottavasti tästä kehityksestä on enemmän hyötyä kuin haittaa. Tarvitsemme enemmän kuin koskaan eläviä rituaaleja ja seremonioita, jotka kokoavat ihmisiä samojen tulien ympärille. Me tarvitsemme ihmisten kohtaamisia ja keskusteluja sydämestä sydämeen. Meidän tulee katsoa itseämme luonnon monimuotoisuutta vasten ja oppia tuulesta ja säästä, universumin sykkeestä, kehomme aisteista ja unien maagisesta todellisuudesta. Me olemme osa luontoa ja maailmankaikkeutta, ja silloin tällöin meillä on tarve muuttaa tietoisuuttamme ja perspektiiviämme. Meidän tulee luottaa omaan voimaamme sen sijaan, että luopuisimme siitä. Meidän tulee ottaa neuvoja muilta, mutta kuunnella silti itseämme. Otat sitten vastaan neuvot tai et, on sinun uskottava, että oma totuutesi on yhtä arvokas kuin toistenkin.

 

Martti Einari Törmälehto

 

Lähteet: Lähdeaineistoa tulkiten ja omin sanoin täydentäen Dag R. Linnerudilta luvalla: Dag R. Linnerudin artikkelista ”Levende Sjamanisme”, julkaistu lehdessä ”Magasinet Harmoni”