Hengen ääni: shamanistinen laulaminen

 

“Laulut ovat ajatuksia, jotka lauletaan ulos hengityksellä kun suuret voimat liikuttavat ihmisiä ja tavallinen puhe ei enää riitä”
Orpingalik, Netsilikin inuiitti.

Laulaminen ja puhelaulu ovat olleet osa shamanistista harjoitusta aina ja kaikkialla. Niin myös tänä päivänä. Laulu tulee näyttäytymään jokaiselle shamanistisen polun kulkemisen aloittavalle. Monien vuosien aikana Laulu on opettanut minulle paljon hengestä, voimasta ja muuttumisesta.

Laulu on yksi luonnonvoima, kuten tuuli, ukkonen tai auringon lämpö. Yksi Kalevalan alkusäkeistä ilmaisee kauniisti missä maagiset laulut elävät, mistä lauluvoiman lähde on löydettävissä:

“Vilu mulle virttä virkkoi,
sae saatteli sanoja.
Virttä toista tuulet toivat,
meren aaltoset ajoivat.
Linnut liitteli sanoja,
puien latvat lausehia.”

Kuten tässä säkeessä selkeästi sanotaan, shamaanin lauluja ei sävelletä tai rakenneta. Ennemminkin ne löydetään, kuullaan tai saadaan, kun olemme inspiroituneita. Ne saapuvat, nousevat ja kehittyvät. Ja ne syöksähtävät minusta, kun olen täynnä, niin täynnä etten voi enää pitää niitä sisälläni.

Lauluilla on omat tarkoituksensa ja tahdonvoimansa. Ne käyvät luonamme kylässä, asuvat meissä. Joskus ne pysyvät kanssamme sukupolvien ajan, joskus ne lähtevät muutaman minuutin jälkeen. Joskus niissä on sanoja, ja niin me saamme kokemuksen runouden ytimestä, ja joskus niillä on ääniä, joita vain henget ymmärtävät.

Maaginen puhelaulu on ollut hyvin kehittynyttä pohjoismaiden ja Baltian alueen kulttuureissa tuhansien vuosien ajan. Kalevala tuo esille rikkaan suomalaisen perinteen monilla tasoilla. Saamelaisilla on joiku-perinne. Oma suurimman mielenkiintoni kohde on varhainen pohjoismainen maagis-shamanistinen perinne Seidr. Seidrissa puhelaulu, ei rummutus, kuljettaa sinut shamanistiselle matkalle, siinä kun Galdr on pohjoismaiden länsiosan laulettujen loitsujen ja manauksien tapa, joka seuraa shamanistisen laulun yleisiä piirteitä ja on lähellä riimu-laulantaa. Näissä vanhoissa perinteissä on tallessa paljon maagista tietoa ja ajatonta laatua.

Kursseilla opetan shamanistista laulua, työskentelemme Laulun kanssa käyttäen sitä työkaluna shamanismin harjoittamisessa, kuin myös Laulua itsessään voimanlähteenä. Shamanistisen laulun tärkeät piirteet ovat olennaisia kaikelle shamanistiselle työlle, ja siksi laulukoulutus voi toimia myös yhtä hyvin yleisenä shamanistisena koulutuksena.

Kursseilla tutkimme Laulun kykyä avata ovia maailmojen välillä, kutsua voimaa ja iloa, parantaa ja muuntaa. Meille esitellään seiðr. Lisäksi käytämme vanhoja laulutapoja inspiraationa ja tunteaksemme samankaltaisuuden meidän oman shamanistisen laulun sekä toisten kulttuurien ja aikojen maagis-rituaalisen puhelaulun välillä.

Shamanistisessa laulussa laulat käyttäen lähdettä, joka on sinua isompi ja sallit voimat virrata lävitsesi laulaessasi. Shamanistinen puhelaulu kulkee usein yhdessä shamanistisen tietoisuudentilan, keskittyneen transsin, kanssa. Kun alemme laulaa tuolla tavalla, koemme usein vaivattoman muutoksen äänemme ja hengityksemme voimassa: Laulu laulaa meitä! Shamanistinen laulu ei noudata kulttuurimme normeja hyväksyttävälle laulamiselle. Sen vuoksi shamanistinen laulu toivottaa tervetulleeksi myös ne ihmiset, joille on kerrottu etteivät he osaa laulaa.

Annette Høst